Miten työehtosopimusta neuvotellaan – osapuolet, aikataulu ja prosessi

Suomessa noin 90 prosenttia palkansaajista työskentelee työehtosopimuksen piirissä – silti harva tietää, miten nämä sopimukset syntyvät. Prosessi ei ole sattumanvarainen: se noudattaa lakisääteistä kehystä, vakiintuneita neuvotteluperinteitä ja tiukkoja aikatauluja, joissa jokaisella osapuolella on selkeä rooli. Ymmärtämällä neuvotteluprosessin voit arvioida paremmin, mitä oikeuksia sinulla on ja miksi palkkasi saattaa muuttua seuraavien kuukausien aikana.

Ketkä neuvottelevat – osapuolet ja niiden roolit

Työehtosopimuksia neuvottelevat Suomessa rekisteröidyt ammattiliitot ja työnantajaliitot. Oikeus solmia työehtosopimus kuuluu lain mukaan vain rekisteröidyille yhdistyksille, joiden tarkoituksena on työsuhteen ehtojen valvominen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäinen työntekijä tai yritys ei voi neuvotella yleisesti sitovaa TES-sopimusta.

Palkansaajapuolella kolme suurta keskusjärjestöä kattavat eri alojen liitot. SAK (Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) edustaa teollisuuden, palvelualojen ja rakentamisen toimihenkilöitä sekä työntekijöitä. STTK (Toimihenkilökeskusjärjestö) kokoaa yhteen toimihenkilöliitot, ja Akava edustaa korkeakoulutettuja asiantuntijoita. Työnantajapuolella yksityisen sektorin neuvotteluita koordinoi EK (Elinkeinoelämän keskusliitto), johon kuuluu yli 20 jäsenliittoa eri toimialoilta.

Julkisella sektorilla neuvotteluasetelma on erilainen. KT Kuntatyönantajat neuvottelee kunnallisesta virka- ja työehtosopimuksesta (KVTES) paikallishallinnon puolesta, kun taas Valtiovarainministeriö edustaa valtiota valtion virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Kirkon palveluksessa olevien ehtoja neuvottelee Kirkon työmarkkinalaitos.

Neuvotteluprosessin vaiheet käytännössä

Neuvotteluprosessi etenee melko vakiintuneessa järjestyksessä, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat toimialoittain. Alla oleva taulukko kuvaa tyypillistä neuvottelukierrosta yleisellä tasolla.

Valmisteluvaiheen merkitystä aliarvioidaan usein. Suuret ammattiliitot, kuten Teollisuusliitto tai PAM (Palvelualojen ammattiliitto), järjestävät jäsenkyselyitä ja alakohtaisia kokouksia tavoitteiden kartoittamiseksi jo kuukausia ennen varsinaisten neuvottelujen alkua. Työnantajapuolella EK:n jäsenliitot laativat omat laskelmansa työvoimakustannusten sietokyvystä alan kilpailukyvyn ja viennin tarpeiden pohjalta.

Liittotason vai keskitetty neuvottelu – mikä malli on käytössä?

Suomen neuvottelujärjestelmä on vuosikymmenien aikana vaihdellut kahden päämallin välillä: keskitetyn tulopolitiikan (ns. tupo-malli) ja liittotason neuvottelujen (liittokierros) välillä. Pitkään jatkunut keskitetty malli päättyi 2000-luvun lopussa, ja 2010-luvulta lähtien liittokierros on ollut käytäntö. Tässä mallissa kukin toimialakohtainen liitto neuvottelee omasta sopimuksestaan itsenäisesti.

Liittokierroksen sisällä voi silti syntyä epävirallinen mallisopimus tai vientialojen sopimus toimii muille aloille suuntaa-antavana vertailukohtana. Esimerkiksi 2022–2023 neuvottelukierroksella teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välinen sopimus asetti palkankorotustason, johon muut alat pyrkivät peilaamaan omaa ratkaisuaan. Tätä kutsutaan vientiteollisuuden palkanmuodostusmalliksi, joka juontaa juurensa niin kutsutusta Antti Palolan ja Jyri Häkämiehen vuoden 2016 kilpailukykysopimuksesta (kiky).

Liittokierros tarkoittaa, että jokainen toimiala neuvottelee oman sopimuksensa – mutta vientialojen ratkaisu toimii koko kentän epävirallisena mittapuuna.

Pohjoismainen vertailu auttaa ymmärtämään Suomen mallin erityispiirteitä. Ruotsissa käytetään ns. märkesavtal-mallia, jossa teollisuuden sopimus asetetaan normiksi muille aloille. Norjassa on vastaava frontfagsmodellen. Tanskan malli on hajautetumpi, mutta siellä keskeinen rooli on LO:n (Landsorganisationen i Danmark) koordinaatiolla. Suomi on lähimpänä Ruotsin mallia, joskin koordinaatio on epävirallisempaa.

Lakko ja työtaistelu osana neuvotteluprosessia

Lakko-oikeus on suomalaisen neuvottelujärjestelmän olennainen osa – se on painostuskeino, jolla ammattiliiton neuvotteluvoimaa realisoidaan. Voimassa olevan sopimuksen aikana liitot ovat kuitenkin lakko-oikeuden suhteen sidottuja niin sanottuun työrauhavelvoitteeseen: voimassa olevan TES:n alaiset lakot ovat laittomia.

Kun sopimus on päättynyt tai irtisanottu, lakko-oikeus palautuu. Ammattiliiton on ilmoitettava lakosta vähintään 14 vuorokautta etukäteen, ja myötätuntolakosta 7 vuorokautta etukäteen. Ilmoitus tehdään työnantajalle ja Valtakunnansovittelijan toimistolle. Vastaavasti työnantajilla on oikeus käyttää työsulkua (lockout) painostuskeinona.

Vuoden 2023 työrauhalaki toi uusia rajoitteita poliittisiin lakkoihin: niiden kesto on rajattu 24 tuntiin. Tämä uudistus oli poikkeuksellinen kansainvälisessä vertailussa ja herätti laajaa keskustelua perusoikeuksista. ILO (International Labour Organization) on korostanut, että lakko-oikeus on osa yhdistymisvapauteen kuuluvia perusoikeuksia.

Valtakunnansovittelija – milloin ja miten sovittelu toimii

Jos neuvottelut päätyvät umpikujaan, osapuolet voivat pyytää Valtakunnansovittelijan toimistoa avuksi. Toimisto on itsenäinen viranomainen, jonka tehtävänä on edistää työriitojen sovinnollista ratkaisua. Valtakunnansovittelija voidaan nimittää myös ilman osapuolten pyyntöä, jos työtaistelu uhkaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja.

Sovitteluprosessissa sovittelija kuulee molempia osapuolia erikseen ja yhdessä. Hän voi esittää sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat joko hyväksyä tai hylätä. Sovintoehdotuksen hylkääminen ei ole harvinaista: se voi johtaa lakkoihin tai työsulkuihin, joiden painostuksen alla neuvottelut jatkuvat. Sovittelu ei sido osapuolia, ellei ehdotusta hyväksytä.

Historiallisesti tunnetuimpia sovittelutapauksia ovat paperiteollisuuden pitkät lakot 2000-luvulla sekä 2015 solmittu kilpailukykysopimus, jota edelsi tiukka neuvottelupaine hallituksen taholta. Viimeisimpänä esimerkkinä vuoden 2023 lakkoaalto toi sovittelijan roolin jälleen laajaan julkiseen tietoisuuteen, kun julkisen alan liitot Tehy ja Super uhkasivat massairtisanoutumisella.

Aikataulu: miten neuvottelukierros käytännössä etenee

Neuvottelukierroksen aikataulu vaihtelee aloittain, mutta tietty rytmi on tunnistettavissa. Suurin osa suomalaisista TES-sopimuksista on ollut 1–2 vuoden mittaisia, jolloin neuvotteluja käydään tiheähkösti. Viime vuosina on yleistynyt 2-vuotinen sopimuskausi, joka tuo enemmän ennakoitavuutta.

Aikatauluun vaikuttaa suuresti se, onko kyseessä liittokierros vai koordinoitu kierros. Koordinoiduissa kierroksissa eri liitot pyrkivät sovittamaan neuvottelunsa samaan ajankohtaan, mikä lisää painetta mutta myös mahdollistaa yhtenäisemmän lopputuloksen. Tämä näkyi selvästi vuosien 2022–2023 neuvottelukierroksella, jolloin useiden alojen sopimukset solmittiin lyhyen aikavälin sisällä.

Neuvottelujen sisältö – mitä asioita pöydällä käsitellään

Palkka on neuvottelujen näkyvin kysymys, mutta TES-neuvottelut kattavat laajemman kokonaisuuden. Palkankorotusmekanismit ovat keskeisiä: sovitaanko yleiskorotuksesta (kaikille sama euro- tai prosenttimäärä), paikallisesta erästä (yrityskohtaisesti jaettava summa) vai taulukkopalkkojen tarkistuksesta.

Palkan lisäksi neuvotellaan lisistä ja korvauksista kuten ilta- ja yölisistä, viikonloppu- ja pyhäkorvauksista sekä matkakustannusten korvauksista. Myös työaikaehtoihin voidaan tehdä muutoksia: säännöllinen työaika, ylityökorvausten laskentaperusteet ja joustotyömahdollisuudet ovat tyypillisiä neuvottelukohteita.

Viime vuosina paikallisen sopimisen laajentaminen on ollut merkittävä neuvotteluteema. Työnantajapuoli on pyrkinyt lisäämään yrityskohtaista joustoa, kun taas ammattiliitot ovat halunneet varmistaa, että paikallinen sopiminen edellyttää luottamusmiehen tai ammattiliiton valtuutusta eikä tapahdu pelkästään työnantajan ehdoilla. EU:n direktiivi riittävistä vähimmäispalkoista (2022/2041) on myös vaikuttanut suomalaiseen neuvotteluympäristöön korostamalla kollektiivisten sopimusten kattavuuden tärkeyttä.

Palkka on vain yksi neuvottelupöydän kohde – työaika, lisät, paikallinen sopiminen ja irtisanomissuoja muokkaavat arjen työsuhteita yhtä lailla.

Historiallinen tausta: suomalaisen neuvottelujärjestelmän kehitys

Suomen ensimmäinen laki työehtosopimuksista säädettiin vuonna 1946 (laki 436/1946). Se loi oikeudellisen perustan sopimusten sitovuudelle ja työrauhavelvoitteelle. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä suomalainen malli nojasi voimakkaasti keskitettyihin tulopoliittisiin sopimuksiin, joissa hallitus, EK:n edeltäjä STK ja palkansaajajärjestöt sopivat yhdessä yleisistä palkkakehyksissä.

Ns. tupo-aikakausi kesti aina 2000-luvun alkuun asti. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi ja sitä seurannut kilpailukykykeskustelu johtivat siihen, että liittotaso nousi yhä keskeisemmäksi. Vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus (kiky) oli poikkeuksellinen: siinä palkansaajat suostuivat pidentämään työaikaa ilman palkankorotusta kilpailukyvyn parantamiseksi. Se osoitti, että koko neuvottelujärjestelmä voi joustaa äärimmäisissä taloudellisissa tilanteissa.

2020-luvulla Suomen neuvottelujärjestelmä on kohdannut uusia paineita: inflaatiopiikit, Tilastokeskuksen mittaama elinkustannusten nousu sekä EU:n vähimmäispalkkadirektiivi ovat muuttaneet neuvotteluvoimien tasapainoa. Palkansaajaliitot ovat vaatineet reaalipalkan säilyttämistä, ja sopimuskierrokset ovat olleet aiempaa tiukempia.

Usein kysytyt kysymykset

Kuka saa neuvotella työehtosopimuksesta?

Laki työehtosopimuksista (436/1946) rajaa neuvotteluoikeuden rekisteröidyille yhdistyksille, joiden tarkoituksena on työsuhteen ehtojen valvominen työnantajien tai työntekijöiden puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa rekisteröityjä ammattiliittoja ja työnantajaliittoja. Yksittäinen yritys tai yksittäinen työntekijä ei voi solmia yleisesti sitovaa TES-sopimusta. Paikallisesta sopimisesta voidaan kyllä sopia yritystasolla, mutta se tapahtuu TES:n antamissa rajoissa ja yleensä edellyttää luottamusmiehen valtuutuksen tai ammattiliiton hyväksynnän. Tämä varmistaa, ettei yksittäinen työnantaja pysty kiertämään alan yleistä suojelutasoa paikallisen sopimisen varjolla.

Kuinka kauan neuvottelut kestävät?

Neuvottelujen kesto vaihtelee huomattavasti toimialasta ja neuvotteluilmapiiristä riippuen. Yksinkertaisimmillaan sopimus voidaan solmia muutamassa viikossa, jos osapuolten näkemykset ovat lähellä toisiaan. Vaikeimmissa tapauksissa neuvottelut voivat venyä kuukausien mittaisiksi, etenkin jos ne johtavat sovitteluun tai työtaistelutoimiin. Valmisteluvaiheen mukaan lukien koko prosessi voi kestää puolesta vuodesta yli vuoteen ennen kuin uusi sopimus on allekirjoitettu ja voimassa. Esimerkiksi julkisen sektorin KVTES-neuvottelut ovat historiallisesti kestäneet useamman kuukauden etenkin talouskriisien aikana.

Mitä tapahtuu, jos neuvottelut epäonnistuvat?

Neuvottelujen kariutuessa osapuolilla on useita vaihtoehtoja. Ammattiliitto voi ilmoittaa lakosta vähintään 14 vuorokauden varoitusajalla. Työnantajaliitto voi vastaavasti ilmoittaa työsulusta. Ennen työtaistelutoimia Valtakunnansovittelijan toimistoon voidaan tehdä pyyntö sovittelun aloittamisesta. Sovittelija voi esittää sovintoehdotuksen, jonka osapuolet voivat hyväksyä tai hylätä. Jos ehdotus hylätään, työtaistelutoimet voivat jatkua. Yhteiskunnan kannalta kriittisissä toiminnoissa työtaistelutoimille voidaan asettaa lisärajoituksia. Voimassa olevan sopimuksen jälkivaikutus suojaa kuitenkin siten, että vanhat ehdot jatkuvat kunnes uusi sopimus on voimassa.

Voiko yritys olla sitomatta toimialaansa TES:iin?

Se riippuu sopimuksen luonteesta. Jos toimialan TES on yleissitova, se sitoo kaikkia alan työnantajia riippumatta siitä, kuuluvatko he työnantajaliittoon. Yleissitova TES koskee siis myös järjestäytymättömiä yrityksiä. Jos TES on normaalisitova, se sitoo suoraan vain työnantajaliiton jäseniä. Järjestäytymätön työnantaja ei ole juridisesti sidottu normaalisitovaan TES:iin, mutta käytännössä monet sen ehdoista muodostuvat alan tosiasiallisiksi normeiksi. Tästä syystä yritysten kannattaa tarkistaa oman alansa sopimuksen sitovuusluonne huolellisesti. Lisätietoa löydät TES-tyyppejä käsittelevästä oppaastamme.

Miten paikallinen sopiminen liittyy TES-neuvotteluihin?

Paikallinen sopiminen tarkoittaa, että yritys ja sen henkilöstö tai luottamusmies sopivat yritystasolla joistakin TES:n sallimista asioista poiketen. Tämä on mahdollista vain siltä osin kuin TES sen nimenomaisesti sallii. TES-neuvotteluissa siis määritellään, millä asioilla ja missä laajuudessa paikallinen sopiminen on sallittua. Työnantajapuolella on ollut tavoitteena laajentaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia TES:n kautta, mikä on ollut yksi neuvottelukierrosten keskeisistä kiistakysymyksistä. Paikallinen sopiminen ei tarkoita, että TES:n vähimmäistasoja voidaan alittaa – ne pysyvät alarajana.

Miten neuvottelutulos vaikuttaa omaan palkkaan?

Neuvottelutulos vaikuttaa palkkaan yleensä kahdella tavalla. Yleiskorotus nostaa kaikkien sopimuksen piirissä olevien palkkoja samalla prosentilla tai euromäärällä. Paikallinen erä puolestaan jaetaan yrityksessä, ja sen kohdentamisesta päätetään yrityskohtaisesti – sen vaikutus yksittäiseen palkansaajaan voi vaihdella. Jos sinulla on henkilökohtainen palkkalisä tai yksilöllinen sopimus, sen suhde TES-korotukseen määräytyy TES:n ehtojen ja työsopimuksesi mukaan. Palkkataulukoiden tarkistuksissa tarkistuvat myös minimipalkat ja palkkataulukot. Kannattaa seurata oman alan liiton tiedotusta heti neuvottelutuloksen julkistamisen jälkeen.

Mikä on luottamusmiehen rooli TES-neuvotteluissa?

Luottamusmies ei yleensä osallistu itse liittotason TES-neuvotteluihin – ne käydään liittojen pääneuvottelijoiden tasolla. Luottamusmiehen rooli korostuu paikallisen sopimisen tilanteissa, joissa yritystasolla täsmennetään tai täydennetään TES:n antamia mahdollisuuksia. Luottamusmies on myös tärkeä kanava, jonka kautta jäsenistön toiveet välittyvät liiton neuvottelutiimille valmisteluvaiheessa. Lisäksi luottamusmies valvoo, että allekirjoitettua sopimusta noudatetaan yrityksessä oikein. Yrityksissä, joissa ei ole luottamusmiestä, tämä valvontarooli jää usein suoraan liiton hoidettavaksi tai yksittäisten jäsenten vastuulle.

Mistä saan tietoa oman alani TES-neuvotteluista?

Paras lähde oman alasi neuvottelutilanteeseen on oman ammattiliittosi verkkosivut ja jäsentiedotteet. Suuret liitot kuten Teollisuusliitto, PAM, JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) ja OAJ julkaisevat neuvottelutilanteesta säännöllistä tiedotetta etenkin kiivaan neuvotteluvaiheen aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön TES-rekisteri listaa voimassa olevat sopimukset, ja Valtakunnansovittelijan toimiston sivuilta löytyy tieto käynnissä olevista sovitteluista. Jos haluat löytää oman alasi voimassa olevan sopimuksen, toimialakohtainen hakuopas auttaa alkuun.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Työaika ja ylityöt TES:ssä – korvaukset, rajat ja poikkeukset
• Työehtosopimus ja palkkaus – TES, minimipalkka ja palkkataulukot
• Työehtosopimusten tyypit Suomessa – normaalisitova vs. yleissitova TES
• Yleissitova työehtosopimus – mitä se tarkoittaa työnantajalle ja työntekijälle

Lähteet

• Laki työehtosopimuksista 436/1946 – https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1946/19460436 – Finlex, säädöstietopankki
• Valtakunnansovittelijan toimisto – https://sovittelutoimisto.fi – Tietoa sovitteluprosessista ja käynnissä olevista sovitteluista
• ILO – Right to organise and collective bargaining – https://www.ilo.org/global/standards/ – Kansainväliset työnormit yhdistymisvapauden ja neuvotteluoikeuden osalta
• EU direktiivi 2022/2041 riittävistä vähimmäispalkoista – https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32022L2041 – EU:n lainsäädäntö
• Tilastokeskus – Kuluttajahintaindeksi – https://stat.fi/til/khi/index.html – Inflaatio- ja elinkustannustilastot
• Työ- ja elinkeinoministeriö – Työehtosopimukset – https://tem.fi/tyoehtosopimukset – TES-rekisteri ja alakohtaiset sopimukset

Palkansaajan verotus 2026 – Näin lasket verot ja vähennykset