Yleissitova työehtosopimus – mitä se tarkoittaa työnantajalle ja työntekijälle

Suomessa yli 90 prosenttia palkansaajista työskentelee yleissitovan tai normaalisitovan työehtosopimuksen piirissä – silti harva työnantaja tai työntekijä osaa selittää, mitä yleissitovuus käytännössä tarkoittaa. Kun työnantaja on järjestäytymätön mutta alalla on yleissitova TES, koko sopimus sitoo silti lain nojalla. Tässä artikkelissa käymme läpi yleissitovuuden oikeudelliset perusteet, sen vaikutukset palkkaan, työaikaan ja muihin ehtoihin sekä sen, miten yleissitovuus eroaa normaalisitovuudesta.

Mitä yleissitovuus tarkoittaa lain näkökulmasta

Yleissitovuus (ruotsiksi allmänt bindande) tarkoittaa, että tietty työehtosopimus sitoo oikeudellisesti kaikkia kyseisen alan työnantajia riippumatta siitä, kuuluvatko ne sopijana olevaan työnantajaliittoon vai eivät. Peruste löytyy työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 7 §:stä.

Lain mukaan työnantajan on työsuhteessa noudatettava ainakin niitä ehtoja, jotka on sovittu yleissitovassa TES:ssä. Tämä on ehdoton vähimmäistaso: työnantaja saa toki sopia paremmista ehdoista, mutta ei huonommista. Jos työsopimus tai muut sopimukset sisältävät heikompia ehtoja, yleissitovan TES:n ehdot syrjäyttävät ne automaattisesti.

Yleissitovuustoteamuksen tekee sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva työehtosopimuslain mukainen lautakunta (ns. yleissitovuuslautakunta). Lautakunta arvioi, onko sopimus ns. edustavuusvaatimuksen täyttänyt: sopimuksen tulee kattaa vähintään puolet alan työntekijöistä Suomessa. Jos ehto täyttyy, lautakunta vahvistaa yleissitovuuden, ja päätös julkaistaan Finlexissä.

Yleissitovuuden historia Suomessa

Suomalaisen työehtosopimusjärjestelmän juuret ulottuvat 1940-luvulle. Ensimmäinen yleinen sopimus pääomistajajärjestöjen ja SAK:n välillä solmittiin vuonna 1944. Järjestelmää formalisoitiin vuosikymmenten kuluessa, ja erillinen laki työehtosopimusten yleissitovuudesta syntyi vaiheittain.

Nykyisin voimassa olevan muodon yleissitovuussäännös sai vuoden 2001 työsopimuslaissa (55/2001), joka astui voimaan 1. kesäkuuta 2001. Laki kodifioi aiemman oikeuskäytännön ja vahvisti yleissitovuuslautakunnan roolin. Samalla säädettiin, että yleissitovuus koskee myös alihankkijoita ja vuokratyöntekijöitä heidän tosiasiallisen työalansa perusteella.

2010-luvulla keskustelu yleissitovuuden edustavuuskynnyksen tasosta on jatkunut. Työnantajapuoli on esittänyt kynnyksen nostamista, ammattiliitot sen säilyttämistä tai laskemista. Toistaiseksi 50 prosentin raja on pysynyt voimassa, ja se on vahvistettu myös vuoden 2017 kilpailukykysopimuksen (kiky) jälkeen tehdyissä lainsäädäntöarvioinneissa.

Yleissitovuus on suomalaisen palkkasuojan kulmakivi: se takaa vähimmäisehdot myös niille, jotka eivät kuulu ammattiliittoon.

Yleissitova vs. normaalisitova TES – keskeinen ero

Suomalaisessa järjestelmässä on kaksi sitovuuden tasoa: normaalisitova ja yleissitova. Ero on merkittävä sekä työnantajalle että työntekijälle.

Käytännön ero näkyy eniten järjestäytymättömillä työnantajilla. Jos yrittäjä perustaa uuden yrityksen vaikkapa rakennusalalle muttei liity Rakennusteollisuus RT:hen, häntä silti sitoo alan yleissitova TES. Hän ei pysty maksamaan rakentajille pienempää palkkaa kuin TES edellyttää, vaikka ei olisi solminut mitään sopimusta.

Miten yleissitovuus vaikuttaa palkkaan ja palkanlisiin

Yleissitova TES määrittelee vähimmäispalkan – useimmiten sekä taulukkopalkat tehtäväryhmittäin että mahdolliset henkilökohtaiset lisät. Työnantaja ei saa maksaa alle TES:n mukaisen minimipalkan, mutta hän voi aina maksaa enemmän.

Palkanlisiä koskevat ehdot ovat usein yksityiskohtaisia. Ylityökorvaukset, ilta- ja yölisät, viikonloppulisät sekä lomaraha on tyypillisesti määritelty prosenttiosuuksina peruspalkasta. Esimerkiksi ilta- ja yölisien laskeminen noudattaa kunkin alan omaa TES:iä, ja yleissitovuus varmistaa, että nämä lisät koskevat myös järjestäytymättömien työnantajien henkilöstöä.

Lomaraha on toinen keskeinen erä. Monet yleissitovat TES:t sisältävät lomarahan maksamisvelvoitteen, vaikka laissa ei ole erillistä säännöstä lomarahasta. Jos TES velvoittaa lomarahaan, kaikki alan työnantajat ovat velvollisia maksamaan sen. Lisätietoa löytyy artikkelista lomarahan laskeminen 2026.

Yleissitovan TES:n kattamat alat – esimerkkejä

Yleissitovia TES:ejä on kaikilla keskeisillä aloilla. Alla on esimerkkejä tunnetuista yleissitovista sopimuksista ja niiden soveltamisalasta:

• Teknologiateollisuuden TES – kattaa metalliteollisuuden, elektroniikkateollisuuden ja it-alan toimihenkilöt sekä työntekijät
• Kaupan alan TES – Palvelualojen työnantajat Palta / PAM; kattaa vähittäiskaupan myyjät, varastotyöntekijät
• Rakennusalan TES – Rakennusteollisuus RT / Rakennusliitto; kattaa talonrakentajat, maalaarit, lattiantekijät
• Sosiaalipalvelualan TES – kattaa yksityiset hoiva- ja sosiaalialan palveluntuottajat
• Ravintola-alan TES – Majoitus- ja ravitsemisalan työnantajat MaRa / PAM; kattaa kokit, tarjoilijat, siivoustyöntekijät
• KVTES (kunta-alan TES) – Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT; kattaa kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön
• OVTES (opetusalan TES) – kattaa kuntien opettajat

Jokaisella sopimuksella on oma soveltamisalaansa koskeva määritelmä, joka määrittelee, millä toimialoilla (TOL-koodeilla) sopimusta sovelletaan. Jos yrityksen toimiala osuu soveltamisalaan, yleissitova TES velvoittaa automaattisesti – neuvottelematta ja allekirjoittamatta.

Miten työnantaja selvittää, mikä TES sitoo häntä

Yleissitovan TES:n löytäminen ei aina ole suoraviivaista, varsinkin jos yritys toimii usealla alalla tai toimialaluokitus on epäselvä. Käytännön askeleet ovat seuraavat:

• Tarkista toimialaluokitus (TOL 2008): Yrityksen Y-tunnukseen liitetty päätoimiala löytyy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (ytj.fi). Vertaa sitä yleissitovien TES:ien soveltamisalakuvauksiin.
• Selaa Finlexin TES-tietokantaa: Finlex.fi listaa voimassa olevat yleissitovat TES:t. Hakusanalla oman toimialan nimi löytää relevantit sopimukset.
• Kysy työnantajaliitolta: Toimialajärjestöt ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK antavat neuvontaa soveltamisalakysymyksissä.
• Tarkista sopimuksen soveltamisalakohta: Jokainen TES alkaa soveltamisalapykälällä, joka kuvaa, mihin toimialoihin, tehtäviin tai henkilöstöryhmiin sopimus kohdistuu.

Jos yritys toimii esimerkiksi sekä tukkukaupassa että logistiikassa, voi olla tulkinnanvaraista, kumpi TES pätee. Tällöin kannattaa hakea ennakkotietoa aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluosastolta tai työ- ja elinkeinoministeriöltä.

Yleissitovuus ja vuokratyö

Vuokratyössä yleissitovuuden soveltaminen on erityisen tärkeä kysymys. Pääsääntö on, että vuokratyöntekijään sovelletaan sen alan yleissitovaa TES:iä, jolla hän tosiasiallisesti työskentelee – eli käyttäjäyrityksen toimialan sopimusta, ei vuokrausyrityksen mahdollista omaa sopimusta.

Käytännössä vuokrausyrityksen on tunnettava kaikkien käyttäjäyritysten toimialat ja sovellettavat TES:t. Käytännössä suuret henkilöstöpalveluyritykset kuten Barona, Manpower tai Adecco seuraavat asiakkaidensa toimialojen sopimustilanteita systemaattisesti. Jos vuokrausyritys maksaa alle alan yleissitovan TES:n, ensisijainen vastuu on vuokrausyrityksellä, mutta käyttäjäyrityksellä voi olla toissijainen vastuu tilanteessa, jossa hankintaketjussa on havaittu laiminlyöntejä.

Lisää työsuhteen ehdoista löydät artikkelista Miten työehtosopimus toimii käytännössä.

Mitä tapahtuu, jos työnantaja rikkoo yleissitovaa TES:iä

Yleissitovan TES:n rikkominen on vakava asia, johon liittyy useita seurauksia. Rikkominen voi tulla ilmi työtarkastuksessa, työntekijän valituksesta tai palkkariidassa.

Ensisijaisena seuraamuksena on palkkaerän takaisinsaanti: työnantajan on maksettava maksamatta jääneet palkat, ylityökorvaukset tai muut TES:n mukaiset erät takautuvasti. Kanteen vanhentumisaika on pääsääntöisesti viisi vuotta.

Järjestäytyneessä suhteessa (liittoon kuuluva työnantaja) rikkomisesta voidaan määrätä hyvityssakko, jonka tuomitsee työtuomioistuin. Järjestäytymätön työnantaja ei voi joutua hyvityssakkoon, koska se perustuu työehtosopimuslakiin ja jäsenyyteen – mutta vahingonkorvausvelvollisuus yleisten tuomioistuinten kautta on olemassa.

Aluehallintovirastojen työsuojelutarkastajilla on toimivalta valvoa yleissitovien TES:ien noudattamista ja antaa tarkastuskertomuksia. Toistuvista rikkomuksista voi seurata kehotuksia, uhkasakkoja tai rikosilmoituksia. Työlisien laiminlyönti on yksi yleisimmistä havainnoista tarkastuksissa.

Yleissitovuuden rikkominen ei ole vain hallinnollinen kysymys – se voi johtaa vuosien palkkasaatavien takaisinmaksuun korkoineen.

Yleissitovuus kansainvälisessä vertailussa

Suomi on pohjoismaisen mallin edustaja, jossa TES-kattavuus on erittäin korkea ilman lakisääteistä minimipalkkaa. Muissa Pohjoismaissa tilanne on samankaltainen: Ruotsissa ja Tanskassa TES-kattavuus ylittää 80 prosenttia, Norjassakin se on noin 70 prosenttia (Eurofound 2024).

EU:n palkkoja koskevan direktiivin (2022/2041) tavoite on nostaa TES-kattavuus vähintään 80 prosenttiin kaikissa jäsenmaissa. Suomessa tämä raja ylittyy jo selvästi, joten direktiivi ei vaadi suoraan uusia toimia. Sen sijaan useissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa kattavuus on ollut huomattavasti alhaisempi, ja direktiivi on käynnistänyt lainsäädäntöhankkeita.

OECD:n kollektiivista neuvottelua koskevissa tilastoissa Suomi sijoittuu korkealle sekä kattavuuden että koordinaatiotason osalta. Suomalainen malli, jossa yleissitovuus takaa kattavuuden myös järjestäytymättömillä aloilla, on kansainvälisesti tunnustettu vakaan palkkakehityksen selittäjänä.

UKK – Usein kysytyt kysymykset yleissitovasta TES:stä

Täytyykö työnantajan allekirjoittaa yleissitova TES, jotta se sitoo häntä?

Ei. Yleissitova TES sitoo lain nojalla suoraan ilman allekirjoitusta tai muuta toimenpidettä. Velvollisuus syntyy automaattisesti, kun yrityksen toimiala kuuluu sopimuksen soveltamisalaan ja sopimus on saanut yleissitovuustoteamuksen. Työnantajan kannattaa kuitenkin hankkia voimassa olevan sopimuksen teksti luettavakseen, koska sen ehdot on tunnettava palkkahallinnossa ja työsopimuksia laadittaessa. Sopimustekstit ovat saatavilla ilmaiseksi Finlexistä tai sopijaosapuolten järjestöjen sivuilta.

Voiko työnantaja sopia työntekijän kanssa yleissitovaa TES:iä heikommista ehdoista?

Pääsääntöisesti ei. Yleissitova TES asettaa ehdottoman vähimmäistason, jota työsopimuksella tai muulla sopimuksella ei voi alittaa. Jos työsopimuksessa sovitaan TES:iä heikommasta palkasta tai lyhyemmästä lomasta, TES:n ehdot syrjäyttävät työsopimuksen automaattisesti. Poikkeus: joissain TES:issä on niin sanottuja joustamislausekkeita, jotka sallivat paikallisen sopimisen tietyistä ehdoista. Nämä lausekkeet on kuitenkin kirjattu TES:iin, ja niiden rajoissa toimiminen on sallittua. Pelkkä työnantajan ja työntekijän kahdenvälinen sopimus ei riitä poikkeamaan TES:stä ilman tätä perustaa.

Mitä tarkoittaa paikallinen sopiminen yleissitovassa TES:ssä?

Paikallinen sopiminen tarkoittaa, että TES antaa työnantajalle ja henkilöstölle tai luottamusmiehelle oikeuden sopia joistakin ehdoista eri tavalla kuin TES muuten velvoittaisi. Yleisiä paikallisen sopimisen kohteita ovat työajan sijoittelu, ylityökorvausten maksaminen vapaana rahan sijaan ja tasoittumisjaksojen pituudet. Paikallinen sopiminen on kuitenkin mahdollista vain TES:n sallimissa rajoissa: jos TES ei mainitse jotakin asiaa paikallisen sopimisen piirissä, siitä ei voi paikallisesti sopia. Järjestäytymätön työnantaja voi sopia paikallisesti joidenkin TES:ien mukaan vain, jos sopimus sallii sen nimenomaisen henkilöstön enemmistön kanssa tehdyn sopimuksen muodossa.

Kuinka usein yleissitovat TES:t uusitaan ja kuka seuraa voimassaoloa?

Yleissitovat TES:t ovat määräaikaisia, ja niiden sopimuskausi vaihtelee yleensä yhdestä kolmeen vuoteen. Kun sopimus umpeutuu, sen yleissitovuus jää voimaan ns. jälkivaikutuksen perusteella, kunnes uusi sopimus solmitaan tai sopijapuolet irtisanovat jälkivaikutuksen. Voimassa olevat sopimukset ja niiden päättymispäivät löytyvät Finlexistä. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa yleissitovuuden tilaa ja yleissitovuuslautakunta käsittelee uudet vahvistushakemukset, kun uusi sopimus solmitaan. Työnantajan vastuulla on seurata oman alansa sopimustilannetta ja mahdollisia korotuksia.

Koskeeko yleissitova TES myös harjoittelijoita ja osa-aikaisia?

Kyllä. Yleissitova TES koskee lähtökohtaisesti kaikkia työsuhteessa olevia, työsuhteen muodosta riippumatta – myös osa-aikaisia, määräaikaisia, harjoittelijoita (jos työsuhde on kyseessä) ja kausityöntekijöitä. Harjoittelija, joka on työsuhteessa (eikä opiskeluun liittyvässä harjoittelussa ilman palkkaa), on siten TES:n piirissä. Monet TES:t sisältävät erityismääräyksiä nuorille tai alle tietyn ikärajan oleville, mutta ne ovat TES:n omia sääntelyjä, eivät poikkeus yleissitovuudesta. Jos haluat tietää lisää osa-aikaisten oikeuksista, lue artikkeli lomaraha osa-aikatyö ja määräaikainen työsuhde.

Miten yleissitova TES eroaa minimipalkkalaista?

Suomessa ei ole lakisääteistä minimipalkkaa toisin kuin monissa EU-maissa. Yleissitova TES korvaa tämän funktion: se asettaa alan alakohtaisen vähimmäispalkan, joka on usein huomattavasti korkeampi kuin EU:n minimipalkkadirektiivissä ajateltu lattiataso. Koska jokainen ala neuvottelee oman TES:nsä, vähimmäispalkat vaihtelevat merkittävästi alojen välillä. Esimerkiksi kaupan alan lähtöpalkka voi olla noin 1 850 euroa kuussa, kun taas teknologiateollisuuden toimihenkilöiden taulukkopalkat alkavat selvästi korkeammalta. Yhtenäistä lakisääteistä minimipalkkaa ei Suomessa siis ole, ja yleissitovat TES:t ovat sen korvike.

Voiko työnantaja selvittää helposti, sovelletaanko alallaan yleissitovaa TES:iä?

Kyllä. Finlexissä (finlex.fi) on erillinen osio yleissitoviksi vahvistetuille TES:eille, ja työ- ja elinkeinoministeriön sivuilla on kootusti listaus voimassa olevista sopimuksista. Yritys voi tunnistaa toimialansa TOL 2008 -luokituksen perusteella ja verrata sitä TES:ien soveltamisalaan. Myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK, SAK, STTK ja Akava tarjoavat neuvontaa jäsenilleen. Aluehallintovirastojen (AVI) työsuojeluosastot voivat neuvoa myös julkisesti. Käytännön hankaluus syntyy usein tulkinnanvaraisilla toimialoilla, jolloin kannattaa pyytää kirjallinen kannanotto ennen rekrytointeja.

Yleissitovan TES:n vaikutus työsopimukseen käytännössä – vaihe vaiheelta

Kun työnantaja solmii työsopimuksen uuden työntekijän kanssa, yleissitova TES asettaa sopimuksen vähimmäistason automaattisesti. Käytännön prosessi etenee seuraavasti.

Vaihe 1: Tunnista toimialasi TES. Selvitä ensin, mille toimialalle yrityksesi luokitellaan. Tilastokeskuksen TOL 2008 -toimialaluokitus on lähtöpiste. Työ- ja elinkeinoministeriö ylläpitää listaa yleissitoviksi vahvistetuista sopimuksista verkkosivuillaan, ja lista päivittyy kunkin sopimuksen vahvistamispäätöksen jälkeen.

Vaihe 2: Tarkista sopimuksen soveltamisala. Jokainen TES sisältää soveltamisalalausekkeen, joka määrittää, mitä töitä ja työsuhteita sopimus koskee. Esimerkiksi kaupan alan TES kattaa vähittäis- ja tukkukaupan myynti- ja asiakaspalvelutehtävät, mutta rajaa pois johtotehtävät. Lue tämä lauseke huolella, sillä sama yritys voi kuulua eri sopimuksen piiriin eri tehtävien osalta.

Vaihe 3: Vertaa työsopimuksen ehtoja TES:n minimeihin. Keskeisiä tarkistuskohtia ovat peruspalkka palkkaryhmittäin, vuosiloman pituus ja lomakorvaukset, ylityökorvausten laskentaperuste, sekä irtisanomisajat. Jos työsopimuksessa on heikompi ehto kuin TES:ssä, työsopimuksen ehto on automaattisesti mitätön kyseiseltä osin ja TES:n ehto astuu voimaan.

Vaihe 4: Päivitä sopimus TES-kierrosten yhteydessä. Suomessa palkkaratkaisuja neuvotellaan pääsääntöisesti 1-2 vuoden välein. Uusi TES-kierros tarkoittaa, että palkkatasot ja muut ehdot voivat muuttua. Työnantajan on seurattava muutoksia ja päivitettävä käytäntönsä, vaikka kirjallista työsopimusta ei aina tarvitsekaan muuttaa, koska TES vaikuttaa suoraan ilman erillistä kirjaamista.

Vaihe 5: Dokumentoi poikkeamat. Jos yritys maksaa TES:n minimejä parempia ehtoja, dokumentoi tämä selkeästi. Näin vältetään myöhemmät erimielisyydet siitä, onko parempi ehto tarkoitettu pysyväksi vai tilapäiseksi.

Yleisimmät virheet yleissitovan TES:n soveltamisessa ja miten ne vältetään

Työnantajien TES-rikkomukset ovat usein tahattomia. Etelä-Suomen aluehallintoviraston vuoden 2024 valvontaraportin mukaan yleisin kirjattu puute oli palkanlisien virheellinen laskeminen, erityisesti ilta-, yö- ja viikonloppulisien osalta. Seuraavaksi yleisimpiä olivat puutteelliset lomakirjanpidot sekä ylityökorvauksien laskeminen väärästä peruspalkkatasosta.

Virhe 1: Väärä palkkaryhmittely. Monet työnantajat sijoittavat työntekijän liian matalaan palkkaryhmään säästömielessä tai tietämättömyyttä. TES:n palkkaryhmät perustuvat työn vaativuuteen ja usein myös työkokemukseen. Kaupan alan TES:ssä esimerkiksi kolmen vuoden kokemus nostaa palkkaryhmää automaattisesti. Ratkaisu: tee vuosittainen katselmus kaikkien työntekijöiden palkkaryhmistä suhteessa työkokemukseen.

Virhe 2: Paikallisen sopimisen rajojen ylittäminen. Yleissitova TES sallii paikallisen sopimisen vain tietyissä kohdissa. Esimerkiksi monet työnantajat uskovat voivansa sopia mistä tahansa suoraan työntekijöiden kanssa, mutta TES:n pakottavista minimikohdista ei voi poiketa edes sopimalla. Rakennusalan TES:ssä esimerkiksi urakkatyön laskentaperuste on pakottava.

Virhe 3: Vuokratyöntekijöiden TES:n unohtaminen. Käyttäjäyritys saattaa unohtaa, että vuokratyöntekijään sovelletaan käyttäjäyrityksen toimialan TES:iä palkan ja keskeisten ehtojen osalta. Tämä on ollut merkittävä ongelma erityisesti rakennusalalla, missä Rakennusliitto on vuosina 2023 ja 2024 nostanut useita kanteita alihankkijoiden laiminlyönneistä (Rakennusliitto, tiedotteet 2024).

Virhe 4: Koeajan ehtojen soveltaminen väärin. TES voi rajoittaa koeajan käyttöä tai asettaa sille erityisehtoja, vaikka työsopimuslaki sallisi pidemmän koeajan. Hoitoalan TES esimerkiksi sisältää erityismääräyksiä koeajan irtisanomisen perusteista.

Tehokkain ehkäisykeino on ottaa käyttöön HR-ohjelmisto, joka on integroitu TES-päivityksiin. Suomalaisista ratkaisuista esimerkiksi Sympa HR ja Mepco pystyvät hakemaan ajantasaiset TES-taulukot ja varoittamaan, jos palkkaus jää minimien alle.

Yleissitovuuden kustannusvaikutukset työnantajalle – konkreettisia lukuja

Yleissitovan TES:n noudattaminen on työnantajalle pakollinen kustannuserä, joka vaihtelee merkittävästi toimialoittain. Seuraavat luvut havainnollistavat todellista taloudellista vaikutusta.

Palkkakustannusten vähimmäistaso. Elintarviketeollisuuden TES:n (voimassa 1.2.2024 alkaen) mukainen alin peruspalkka on 12,85 euroa tunnilta. Kaupan alan TES:ssä (voimassa 1.3.2024 alkaen) pienin taulukkopalka on 1 897 euroa kuukaudessa. Rakennusalan TES:ssä (2024) työntekijän alin tuntiansio on 15,22 euroa. Työnantajan todellinen tuntikustannus on kuitenkin noin 1,35-1,45 kertaa bruttopalkka, kun huomioidaan lakisääteiset sivukulut kuten eläkevakuutusmaksu (TyEL 24,81 prosenttia, Etera 2025) ja työtapaturmavakuutus.

Ylityö- ja lisätyökustannukset. Useimmissa TES:issä ensimmäisistä ylityötunneista maksetaan 50 prosentin korotus ja seuraavista 100 prosentin korotus. Pienyrittäjälle, joka teettää yhdellä työntekijällä 10 tuntia ylityötä kuukaudessa 15 euron bruttotuntipalkalla, tämä tarkoittaa noin 100-150 euron lisäkustannusta pelkästä ylityöstä ennen sivukuluja.

Lomarahojen kustannus. Useimmat TES:it edellyttävät lomarahojen maksamista, vaikka laki ei sitä suoraan vaadi. Tyypillinen lomaraha on 50 prosenttia vuosilomapalkasta. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston (2025) mukaan palkansaajan keskimääräinen kuukausipalkka oli 3 946 euroa, jolloin lomaraha on noin 1 200-1 500 euroa vuodessa yhtä työntekijää kohden.

Yhteenlaskettuna TES:n pakolliset lisäkustannukset voivat olla 20-35 prosenttia bruttopalkkasummasta, kun lasketaan mukaan sivukulut, pakolliset lisät ja lomarahat. Tämä on välttämätöntä huomioida hinnoittelussa ja kannattavuuslaskelmissa.

Yleissitovuus muutostilanteissa: yrityskaupat, toimialamuutokset ja ulkoistukset

Yksi vähiten tunnettu yleissitovuuden ulottuvuus liittyy liiketoiminnan muutostilanteisiin, joissa sovellettava TES voi muuttua tai syntyä epäselvyyksiä siitä, mikä sopimus on kulloinkin pätevä.

Yrityskauppa ja liikkeen luovutus. Työsopimuslain 1 luvun 10 pykälän mukaan työsuhteen ehdot siirtyvät liikkeen luovutuksessa sellaisinaan uudelle työnantajalle. Tämä koskee myös TES-sidonnaisuutta. Jos ostettava yritys on kuulunut kaupan alan TES:n piiriin mutta ostaja toimii IT-alalla, syntyy monimutkainen tilanne: ostajan on noudatettava aiemman TES:n ehtoja, kunnes sen oma sopimus tai sovellettava yleissitova sopimus määrittää tason uudelleen. Oikeuskäytännössä tätä on käsitelty muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2022:12, jossa liiketoiminnan siirron jälkeen syntyi erimielisyys sovellettavasta TES:stä.

Toimialamuutos kesken työsuhteen. Jos yritys laajentaa toimintaansa uudelle toimialalle, sille voi tulla velvoite noudattaa toista TES:iä uusissa tehtävissä. Esimerkiksi elintarvikekauppias, joka avaa ravintolan, voi joutua soveltamaan ravintola-alan TES:iä keittiöhenkilöstöön samalla kun myyntihenkilöstöön sovelletaan edelleen kaupan alan TES:iä. Työnantajan on tällöin pidettävä selkeää kirjanpitoa siitä, kuka työskentelee missä toiminnossa.

Ulkoistamisen vaikutukset. Kun yritys ulkoistaa toiminnon, ulkoistuksen vastaanottava yritys soveltaa omaa TES:ään. Tämä voi tarkoittaa, että samat tehtävät siirtyvät paremman tai heikomman TES:n piiriin. Ammattiliitot seuraavat ulkoistustilanteita tarkasti, ja tyypillinen riitakysymys on, onko kyseessä aito ulkoistus vai TES:n kiertämisyritys. Julkiselta sektorilta yksityiselle siirtyvissä tehtävissä KVTES ei enää sido, mutta yksityisen sektorin yleissitova TES astuu tilalle.

Käytännön ohje muutostilanteisiin: pyydä aina kirjallinen kannanotto työnantajaliitolta tai asianajajalta ennen liiketoimintajärjestelyn toteuttamista. Suomen Yrittäjät tarjoaa jäsenilleen TES-neuvontaa, ja EK:n jäsenyrityksillä on pääsy HR-lakipalveluihin muutostilanteiden varalta. Ennakoiva selvitys on huomattavasti halvempaa kuin jälkikäteinen riita, jossa jälkimaksuja voidaan periä jopa viiden vuoden takautuvasti (työsopimuslaki 13 luku 9 pykälä).

Yleissitovan TES:n soveltaminen etätyössä ja hybridimalleissa

Etätyön yleistyminen on tuonut uusia tulkintakysymyksiä yleissitovien työehtosopimusten soveltamiseen. Kun työntekijä työskentelee eri paikkakunnalta tai jopa ulkomailta käsin, työnantajan on silti sovellettava sitä TES:iä, joka kattaa kyseisen toimialan, ei työntekijän fyysistä sijaintia. Esimerkiksi ohjelmistoalan yritys, jota sitoo Teknologiateollisuuden työehtosopimus, on velvollinen noudattamaan sen ehtoja riippumatta siitä, tekeekö työntekijä töitä Helsingissä, Oulussa tai Espanjasta käsin.

Käytännön haaste syntyy erityisesti niin sanotuissa hybridijärjestelyissä, joissa osa työvoimasta on toimistolla ja osa kotona. SAK:n jäsenjärjestöjen vuonna 2024 tekemän selvityksen mukaan noin 38 prosenttia suomalaisista palkansaajista teki säännöllisesti etätöitä, ja näistä noin joka neljäs kertoi, ettei työnantaja ollut selkeästi informoinut etätyöhön liittyvistä TES-ehdoista, kuten kulukorvauksista tai työaikajoustoista.

Yleissitova TES vaikuttaa etätyössä erityisesti kolmeen kohtaan:

• Työaikakirjanpito: Myös etätyöntekijöiden tunteja on seurattava työaikalain ja TES:n edellyttämällä tavalla. Rakennusalan TES velvoittaa kirjaamaan kaikki tunnit erillisessä seurantajärjestelmässä, vaikka työ tehtäisiin kotoa.
• Kulukorvaukset: Useat TES:t, kuten kaupan alan TES, määrittävät minimikorvaukset etätyövälineistä tai internet-yhteyksistä. Jos TES ei erikseen mainitse etätyökorvausta, noudatetaan Verohallinnon ohjeistusta verovapaista kulukorvauksista.
• Ylityökynnys: Hybridimallissa on erityisen tärkeää seurata, ettei viikoittainen ylityökynnys ylity huomaamatta. Teknologiateollisuuden TES:ssä paikallinen sopiminen sallii joustotyöajan, mutta se vaatii kirjallisen sopimuksen, ei pelkkää suullista sopimista.

Työnantajan käytännön askeleet ovat selkeät: päivitä etätyösopimus niin, että se viittaa nimenomaisesti sovellettavaan TES:iin, ota käyttöön digitaalinen työaikakirjanpito (esimerkiksi Visma Severa tai Sympa HR), ja käy läpi kulukorvausten taso vähintään kerran vuodessa. Jos yritys harkitsee pysyvää hybridimallia, kannattaa pyytää TES:n tulkintasuositus omalta työnantajaliitolta ennen käytäntöjen vakiinnuttamista. Tämä on tärkeää siksi, että yleissitovan TES:n rikkominen etätyöjärjestelyssä voi johtaa samoihin seuraamuksiin kuin muukin rikkomus: hyvitysvastuuseen ja mahdolliseen työsuojeluviranomaisvalvontaan.

Yleissitovuus ja määräaikaiset työsopimukset: erityiskysymykset ja sudenkuopat

Yleissitova TES koskee yhtä lailla määräaikaisia kuin toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Siitä huolimatta Etelä-Suomen aluehallintoviraston vuoden 2024 valvontaraportin mukaan määräaikaisten työntekijöiden TES-oikeuksien laiminlyönti on edelleen yleistä erityisesti majoitus-, ravintola- ja siivoustoimialoilla, joissa lyhytkestoinen tai kausittainen rekrytointi on tavanomaista.

Keskeinen väärinkäsitys on se, että lyhyt työsuhde vapauttaisi työnantajan TES:n velvoitteista. Näin ei ole. Palvelualojen TES:n mukaan esimerkiksi jo ensimmäiseltä työvuorolta on maksettava oikea taulukkopalkka ja arkipyhäkorvaukset. Koeajan asettaminen on sallittua myös määräaikaisessa sopimuksessa, mutta sen pituus ei voi ylittää puolta sopimuksen kestosta tai TES:ssä määriteltyä enimmäispituutta, joka esimerkiksi kaupan alalla on neljä kuukautta.

Vertailu selkeyttää, missä määräaikaisia ja vakituisia työntekijöitä kohdellaan eri tavoin TES:n puitteissa:

Sudenkuoppa syntyy usein niin sanotuissa ketjutetuissa määräaikaisissa sopimuksissa. Jos työnantaja uusii lyhyitä sopimuksia toistuvasti ilman perusteltua syytä, työtuomioistuin on vakiintuneessa käytännössään katsonut työsuhteen tosiasiallisesti toistaiseksi voimassa olevaksi. Tällöin yleissitovan TES:n irtisanomissuojaehtoihin ja mahdollisiin vuosilisiin liittyvät työnantajan velvoitteet kasvavat huomattavasti. Työnantajan kannattaa dokumentoida jokaisen määräaikaisen sopimuksen peruste kirjallisesti ennen sen solmimista ja tallentaa dokumentti henkilöstöhallinnon järjestelmään, jotta tarvittaessa voidaan osoittaa lainmukainen peruste viranomaiselle tai tuomioistuimelle.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Miten työehtosopimus toimii käytännössä – oikeudet ja velvollisuudet

Lähteet

• Finlex – Työsopimuslaki 55/2001, 2 luku 7 § – Yleissitovuuden oikeusperusta
• Eurofound – Collective bargaining coverage in Europe (2024) – Pohjoismaiden TES-kattavuustilastot
• OECD – Collective bargaining data – Kansainvälinen vertailu ja Suomen asema
• Sosiaali- ja terveysministeriö – Yleissitovuuslautakunta – Vahvistusmenettely ja lautakunnan toiminta
• EUR-Lex – Direktiivi 2022/2041 (palkkoja koskeva direktiivi) – EU:n 80 %:n TES-kattavuustavoite

Palkansaajan verotus 2026 – Näin lasket verot ja vähennykset