Työaika ja ylityöt TES:ssä – korvaukset, rajat ja poikkeukset

Suomessa tehdään vuosittain kymmeniä miljoonia ylityötunteja – ja silti vain harva palkansaaja tietää tarkalleen, mihin hänellä on oikeus. Työaikalaki (872/2019) asettaa ylityölle enimmäisrajat ja vähimmäiskorvaukset, mutta käytännössä työehtosopimus (TES) määrittelee usein tiukemmat tai edullisemmat ehdot kuin pelkkä laki. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä TES:n mukainen työaikakorvausjärjestelmä tarkoittaa käytännössä.

Työaikalaki ja TES – kumpi ohjaa käytännössä?

Työaikalaki (872/2019) muodostaa pohjan kaikelle työaikasuunnittelulle. Se on pakottavaa oikeutta siltä osin kuin se asettaa vähimmäissuojaa työntekijälle. Lakia sovelletaan lähes kaikkeen työsuhteessa tehtyyn työhön; poikkeuksia ovat lähinnä johtavassa asemassa olevat henkilöt sekä tietyt perheyrityksen jäsenet.

Työehtosopimus voi kuitenkin joustaa monessa kohdassa. Työaikalaki sisältää lukuisia niin sanottuja dispositiivisia säännöksiä, joista voidaan poiketa joko valtakunnallisella TES:llä tai – jos TES sen sallii – jopa paikallisella sopimuksella työnantajan ja luottamusmiehen välillä. Tämä tarkoittaa, että kahdessa eri yrityksessä samaa työtä tekevät voivat saada ylitöistä hyvin erilaisen korvauksen.

Käytännön esimerkki: rakennusalan TES (Rakennusalan työehtosopimus, RATS) sopii ylityökorvauksista eri tavalla kuin kaupan alan TES (Kaupan työehtosopimus) tai teknologiateollisuuden TES (Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden TES). Jokainen palkansaaja tarvitsee oman alansa TES:n tiedot – yleislaki yksin ei riitä.

Säännöllinen työaika: laki vs. TES

Työaikalain 5 §:n mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Tämä on kuitenkin enimmäisraja, ei tyypillinen käytäntö. Valtaosassa voimassa olevia työehtosopimuksia säännöllinen viikkotyöaika on 37,5 tuntia tai jopa lyhyempi.

Tasoittumisjärjestelmä on toinen TES-tason joustomekanismi. Työaikalaki sallii, että säännöllinen työaika tasoittuu sovitun enimmäismäärän puitteissa tietyn tasoittumisjakson kuluessa. Tyypillinen tasoittumisjakso on 12 viikkoa tai enintään 52 viikkoa, jos TES niin määrää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kiirehuippujen viikkoina voidaan tehdä enemmän tunteja, kun ne tasataan rauhallisempien viikkojen kanssa.

Joustotyöaika on vuoden 2020 jälkeen yleistynyt erityisesti asiantuntija- ja toimihenkilötehtävissä. Joustotyöaikaa voidaan soveltaa, kun vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta työntekijä voi itse päättää. Tällöin ylityösäännöt poikkeavat tavallisesta – ja TES määrittelee, miten korvaukset lasketaan.

Ylityön määrittely: vuorokautinen ja viikoittainen ylityö

Ylityö jaetaan kahteen tyyppiin: vuorokautiseen ja viikoittaiseen ylityöhön. Vuorokautinen ylityö syntyy, kun työntekijä tekee enemmän tunteja kuin sovittu päivittäinen säännöllinen työaika. Viikoittainen ylityö puolestaan syntyy, kun viikoittainen tuntimäärä ylittää sovitun rajan siitäkin huolimatta, ettei yksittäisenä päivänä ole tehty vuorokautista ylityötä.

Tärkeää on huomata, että vuorokautinen ylityö ei automaattisesti sisälly viikoittaiseen ylityöhön. Ne lasketaan erikseen, eikä samoja tunteja lasketa kertaalleen molempiin kategorioihin. TES:n kirjauksissa tähän eroavaisuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, koska se vaikuttaa suoraan korvauksen suuruuteen.

Lisätyö on kolmas kategoria, joka helposti sekoitetaan ylityöhön. Lisätyötä on työ, jota osa-aikainen työntekijä tekee sovitun tuntimäärän ylittäen, mutta vielä alle täysaikaisen työajan rajan. Lisätyöstä ei lähtökohtaisesti makseta korotettua palkkaa, ellei TES tai työsopimus niin erikseen sovi. Tämä on merkittävä ero osa-aikaisille työntekijöille.

Ylityökorvausten rakenne: laki ja TES rinnakkain

Työaikalain 25 §:n mukaan vuorokautisesta ylityöstä on maksettava kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettu palkka ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan kaikilta tunneilta 50 prosentilla korotettu palkka.

TES voi kuitenkin sopia tästä eri tavalla. Yleinen käytäntö monilla aloilla on, että kaikista ylityötunneista maksetaan sama, yksinkertainen korotuslisä – esimerkiksi 50 % tai 100 % – portaistamatta. Joillakin aloilla taas ylityökorvaus voidaan vaihtaa kokonaan vapaapäiviin. Alla oleva taulukko vertaa lakisääteistä mallia muutaman alan TES-käytäntöön.

Lähteet: Työaikalaki 872/2019; Kaupan TES 2024–2025 (PAM); Rakennusalan TES 2024–2025 (Rakennusliitto / Rakennusteollisuus RT).

Lakisääteinen ylityökorvaus on vähimmäissuoja – TES voi aina parantaa sitä, mutta ei koskaan alittaa lain tasoa ilman erityistä perustetta.

Ylityön enimmäismäärät ja niiden ylittäminen

Ylityölle on asetettu tiukat rajat. Työaikalain 18 §:n mukaan ylityötä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden jakson aikana ja enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Nämä rajat ovat pakottavia: työnantaja ei saa ylittää niitä ilman erityistä lupaa.

Valtakunnallisella TES:llä voidaan kuitenkin sopia, että ylityön vuosiraja nousee enintään 325 tuntiin. Tämä on käytössä esimerkiksi rakennusalalla ja tietyillä teollisuuden aloilla, joilla hankkeiden kiirehuiput ovat väistämättömiä. Korotettu raja edellyttää, että TES nimenomaisesti sallii sen – pelkkä työnantajan ja työntekijän välinen sopimus ei riitä.

Jos enimmäismäärä ylittyy, työnantaja syyllistyy työaikarikkomukseen, josta voi seurata sakkorangaistus. Lisäksi tehdyistä ylityötunneista on silti maksettava asianmukainen korvaus – enimmäisrajan ylittäminen ei poista oikeutta korvaukseen.

Paikallinen sopiminen: milloin TES:n ylityöehdoista voi poiketa?

Paikallinen sopiminen on kasvava ilmiö suomalaisessa työelämässä. Hallituksen vuosina 2023–2024 ajama työlainsäädännön uudistus laajensi paikallisen sopimisen mahdollisuuksia: järjestäytymättömät työnantajat saivat rajattuja oikeuksia sopia tietyistä asioista suoraan työntekijöiden kanssa ilman, että yrityksellä on voimassa oleva TES.

Käytännössä paikallinen sopiminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ylityökorvausta ei makseta rahana vaan vastaavana vapaana. Tällainen sopimus voidaan tehdä kirjallisesti työnantajan ja yksittäisen työntekijän välillä, mutta useimmissa TES:issä edellytetään, että asiasta sovitaan luottamusmiehen kanssa.

On tärkeää erottaa kaksi tasoa: TES-tason paikallinen sopimus (esimerkiksi yrityksen ja luottamusmiehen välinen) ja yksilötason sopimus (työnantaja ja yksittäinen työntekijä). Monet TES:t rajoittavat yksilötason sopimisen mahdollisuuksia nimenomaan ylityökorvausten osalta, koska neuvotteluvoima on epätasainen.

Lisätietoja siitä, miten TES toimii käytännössä oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta, löydät artikkelista Miten työehtosopimus toimii käytännössä – oikeudet ja velvollisuudet.

Toimialakohtaiset erot: näin ylityökorvaukset vaihtelevat

Eri toimialoilla on merkittäviä eroja siinä, miten ylityö määritellään ja korvataan. Alla oleva taulukko kokoaa keskeisiä esimerkkejä voimassa olevista TES:istä.

Lähteet: PAM Kaupan TES 2024–2025; Rakennusalan TES 2024–2025; Teknologiateollisuuden TES 2024–2025; KVTES 2024–2025 (KT Kuntatyönantajat).

Omaa alaa koskevan TES:n löydät helposti – katso ohjeet artikkelista Mistä löydän oman työehtosopimukseni – toimialakohtainen hakuopas.

Ylityökorvaus rahana vai vapaana?

Ylityökorvauksen voi lain mukaan vaihtaa rahakorvauksen sijaan vastaavaksi vapaaksi – jos asiasta on sovittu. Vapaamuotoinen suullinen sopimus ei riitä: vaihtamisesta on tehtävä kirjallinen sopimus, ja vapaan ajankohta on sovittava erikseen. Työnantaja ei saa yksipuolisesti päättää, että ylityö korvataan vapaalla.

Vapaa-aikakorvauksen laskentaperuste on sama kuin rahakorvauksen. Jos ylityökorvaus on 50 % korotettu, vapaakin on 1,5 kertaa tehty ylityötuntimäärä. Esimerkki: neljä vuorokautista ylityötuntia (joista 2 ensimmäistä +50 % ja 2 seuraavaa +100 %) tuottaa vapaaksi muutettuna 2 × 1,5 h + 2 × 2 h = 7 tuntia vapaata.

Monet TES:t sisältävät erillisiä määräyksiä siitä, milloin kertynyt vapaa on pidettävä. Tavallisesti vapaat on pidettävä kuuden kuukauden sisällä niiden kertymisestä, ellei toisin ole sovittu. Kertymättä jäänyt vapaa muuttuu rahaksi viimeistään työsuhteen päättyessä.

Ylityövapaa ei ole pelkkä käytännön järjestely – sen laskenta noudattaa samaa korotuslogiikkaa kuin rahakorvaus, eikä työnantaja voi pakottaa siihen yksipuolisesti.

Hätäylityö ja poikkeukset

Hätäylityö on erityinen tilanne, jossa ennalta arvaamattomat syyt pakottavat teettämään työtä enimmäismäärien estämättä. Työaikalain 19 §:n mukaan hätäylityöhön oikeuttaa tilanne, jossa ennalta arvaamaton tapahtuma on uhka hengelle, terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle, tai joka vakavasti häiritsee yrityksen normaalia toimintaa.

Hätäylityöstä on viipymättä ilmoitettava aluehallintovirastolle. Korvaus maksetaan normaalien ylityösäännösten mukaan – hätätilanne ei alenna korvausvelvoitetta. Hätäylityötä ei voi käyttää säännöllisen alimiehityksen tai huonon henkilöstösuunnittelun paikkaamiseen.

Toinen poikkeustilanne on niin sanottu välttämätön ylityö. Jos työn keskeyttäminen aiheuttaisi vahinkoa tai vaaraa, työntekijän on jatkettava työtä, vaikka säännöllinen työaika olisi päättynyt. Myös tästä on maksettava asianmukaiset korvaukset ja sovittava vapaan pitämisestä mahdollisimman pian.

Ylityökorvausten verotus ja sivukulut

Ylityökorvaukset ovat veronalaista ansiotuloa samoin kuin peruspalkka. Niistä peritään ennakonpidätys normaalin verokortin mukaan. Ylityölisä ei ole erikseen verovapaa – ainoastaan tietyt verovapaat lisät, kuten päiväraha, ovat eri asemassa.

Työnantajan sivukulut (eläkemaksu, sosiaaliturvamaksu jne.) kertyvät ylityökorvauksesta samoin kuin peruspalkasta. Tämä tarkoittaa, että ylityötunnin todellinen kustannus työnantajalle on merkittävästi suurempi kuin pelkästään korotettu tuntipalkka. Tämä kannustaa monia yrityksiä suosimaan ylityövapaan myöntämistä rahakorvauksen sijaan.

Lisätietoa työlisien verotuksesta löydät artikkelista Työlisät verotus 2026: näin lisät verotetaan palkansaajalla. Yleisemmän kuvan ilta- ja yölisistä saat artikkelista Iltalisa ja yölisä laskeminen 2026.

Ylityön seuranta ja kirjanpitovelvollisuus

Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus seurata ja kirjata tehdyt työtunnit, ylityötunnit ja maksetut korvaukset. Työaikalain 32 §:n mukaan työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, josta ilmenee jokaisen työntekijän säännöllinen ja lisätyö, ylityö sekä niistä suoritetut korvaukset.

Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kaksi vuotta. Työsuojeluviranomainen voi pyytää kirjanpidon tarkastukseen – jos kirjanpito puuttuu tai on puutteellinen, se on hallinnollinen rikkomus. Myös luottamusmiehellä on oikeus tarkastaa oman yrityksen työaikakirjanpito.

Käytännön työsuhteessa kannattaa myös itse seurata tekemiään tunteja. Jos työnantajan ja työntekijän kirjanpitojen välillä on ristiriita, todistustaakka on työnantajalla – mutta oma seuranta helpottaa tilannetta huomattavasti.

Ymmärtääksesi, miten palkkaus ja TES liittyvät toisiinsa laajemmin, tutustu artikkeliin Työehtosopimus ja palkkaus – TES, minimipalkka ja palkkataulukot.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Voiko työnantaja pakottaa tekemään ylitöitä?

Periaatteessa työnantaja voi velvoittaa työntekijän tekemään ylitöitä, jos se on perusteltu syy eikä se kohtuuttomasti kuormita työntekijää. Ylityön tekemiseen ei kuitenkaan ole pakottava velvollisuus, jos se aiheuttaisi kohtuutonta haittaa esimerkiksi perhesyiden tai terveydellisten syiden takia. Käytännössä TES saattaa sisältää tarkempia rajauksia siitä, missä tilanteissa ylityön tekemisestä voi kieltäytyä. Lisäksi viikko- tai vuosirajat on ehdottomia: niiden täyttymisen jälkeen työnantaja ei missään olosuhteissa voi enää velvoittaa ylityön tekemiseen ilman hätäylityömenettelyä.

Miten ylityökorvaus lasketaan, jos palkka on kuukausipalkka?

Kuukausipalkkaisen ylityökorvaus lasketaan jakamalla kuukausipalkka sovitulla tuntijakajalla, joka on usein 158 tai 160 tuntia kuukaudessa. Tuntipalkka saadaan jakamalla kuukausipalkka tällä luvulla, minkä jälkeen sovelletaan ylityökerrointa (+50 % tai +100 %). Esimerkki: 3 000 euron kuukausipalkka jaettuna 158:lla = noin 19 euroa per tunti. Vuorokautisen ylityön ensimmäiset 2 tuntia: 19 × 1,5 = 28,50 euroa per tunti. TES:ssä voi olla erilainen tuntijakaja tai laskentakaava, joten oman TES:n tarkistaminen on aina ensisijainen toimenpide ennen laskemista.

Mitä tapahtuu, jos työnantaja ei maksa ylityökorvausta?

Jos työnantaja laiminlyö ylityökorvauksen maksamisen, se on työsopimus- ja TES-rikkomus. Ensisijaisesti asia kannattaa ottaa esiin työnantajan kanssa tai luottamusmiehen välityksellä. Jos asia ei ratkea, työntekijällä on oikeus viedä asia työtuomioistuimeen tai käräjäoikeuteen. Maksamattomille korvauksille voidaan vaatia korkoa viivästymisajalta korkolain mukaisesti. Ammattiliiton jäsenille liitto tarjoaa yleensä oikeudellista neuvontaa ja tukea tällaisissa tilanteissa. Vanhentumisaika palkkasaatavalle on viisi vuotta työsuhteen päättymisestä.

Saako osa-aikainen työntekijä ylityökorvausta?

Osa-aikainen työntekijä tekee ensin lisätyötä, kunnes tuntimäärä ylittää täysaikaisen säännöllisen työajan rajan. Vasta sen jälkeen alkaa varsinainen ylityö, josta maksettaan korotettu korvaus. Lisätyöstä ei lähtökohtaisesti makseta korotettua palkkaa, ellei TES tai työsopimus niin sovi. Jotkut TES:t ovat kuitenkin laajentaneet osa-aikaisten suojaa ja velvoittavat maksamaan lisätyölistää jo ennen ylityörajan täyttymistä. Osa-aikaisen on syytä tarkistaa tämä asia omasta TES:stään tai kysyä luottamusmieheltä tai ammattiliitostaan.

Vaikuttaako ylityö lomakertymään tai lomarahaan?

Ylityötunnit eivät suoraan kasvata vuosiloman kertymää – loma kertyy ansaintaperiaatteen mukaan kalenterikuukausittain riippumatta siitä, kuinka paljon tunteja kuukaudessa on tehty. Ylityökorvaukset sen sijaan voivat vaikuttaa lomapalkan laskentaan, koska lomapalkka lasketaan prosenttiperusteisella tavalla kokonaisansioista. Jos ylityökorvauksia on kertynyt merkittävästi, lomapalkka voi olla suurempi kuin kuukausipalkasta suoraan laskettuna. Tarkemmin lomarahasta ja lomapalkan laskemisesta löydät tietoa artikkelista Lomaraha laskeminen 2026.

Mitä on jaksotyö ja miten se vaikuttaa ylityöhön?

Jaksotyö on erityinen työaikajärjestelmä, jota sovelletaan aloilla, joilla työ on järjestettävä jaksottaisesti vuorokauden ympäri tai viikonloppuisin. Tyypillisiä jaksotyöaloja ovat terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja turvallisuusala. Jaksotyössä ylityön laskenta eroaa normaalista: kolmen viikon jakson aikana ylityötä syntyy vasta, kun tunnit ylittävät 120 tuntia (3 × 40 h). Jaksotyön ehdoista on aina määrättävä TES:ssä tai sovittava viranomaisen luvalla. Lisätietoa yleissitovista TES:istä, jotka kattavat myös jaksotyöaloja, löydät artikkelista Yleissitova työehtosopimus – mitä se tarkoittaa.

Onko ylityökorvaus pakollinen myös johtavassa asemassa oleville?

Johtavassa asemassa olevat henkilöt on rajattu osittain tai kokonaan työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Käytännössä tämä koskee henkilöitä, jotka johtavat ja valvovat toimintaa ja joiden oma työaika ei ole työaikalain alaisen valvonnan piirissä. Rajanveto ei kuitenkaan ole aina selvä – nimike yksin ei ratkaise, vaan todellinen työnkuva ja päätöksentekovalta. TES:ssä saatetaan erikseen määritellä, ketä pidetään johtavana toimihenkilönä. Jos johtavassa asemassa olevan työsopimus tai TES ei takaa ylityökorvausta, hänellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta siihen pelkän lain nojalla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

• Työehtosopimus ja palkkaus – TES, minimipalkka ja palkkataulukot
• Työehtosopimusten tyypit Suomessa – normaalisitova vs. yleissitova TES
• Yleissitova työehtosopimus – mitä se tarkoittaa työnantajalle ja työntekijälle

Lähteet

• Finlex – Työaikalaki (872/2019), ajantasainen teksti
• Työsuojelu.fi – Ylityöt: rajat, korvaukset ja menettelyt
• Tilastokeskus – Työvoimatutkimus: tehdyt työtunnit ja ylityöt
• Työterveyslaitos (TTL) – Työaika ja työkyky: tutkimustietoa pitkistä työpäivistä
• SAK – Työehtosopimusten kattavuus Suomessa
• KT Kuntatyönantajat – KVTES 2024–2025

Palkansaajan verotus 2026 – Näin lasket verot ja vähennykset